Nimi: Natalja
Kutsumanimet: Volkov (=susi), Nata
Ikä: 2 vuotta
Laji: Venäjänvinttikoira eli borzoi
Sukupuoli: Naaras
Lauma: Djala
Lahkolaisuus: Ei kuulu - suhtautuu neutraalisti
Ulkonäkö: Natalja on borzoinaaraaksi sopusuhtainen. Säkäkorkeus on naaraalla 72 senttimetriä ja hän on rungoltaan pitkähkö, mikä on suotavaa. Korvat ovat lupat, lyhyehköt ja kihartavan karvan peitossa ja pitkin päätä. Jalat ovat pitkähköt ja tassut keskikokoiset.
Väritykseltään Volkov on pohjaväriltään valkoinen, ja kuvioituksen värinä on musta. Jalat ovat polviin asti valkoiset, kunnes reisien kohdalla karvapeite muuttuu mustaksi ja jatkuukin lähes keskeyttämättä kuononpäästä takamukseen. Kaulanympärys, kuono, posket, mahanalus, hännänalus ja -pää sekä pari suurempaa läikkää naaraan takareisissä ovat valkoista. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja tummanruskeat, sekä niissä on aina hieman älykäs ja arvosteleva katse. Kirsu ja polkuanturat ovat mustat.
Naaraan karva on pitkää, pehmeää ja lainehtivaa. Häntä on sapelinmuotoinen. Kaulassaan naaras kantaa pinkkiä helminauhaa. (11)
Luonne: Susimaisen ovela sekä hyvin itsepäinen. Naaras on saanut käyttäytymisensä takia lempinimensä Volkov, mikä kuvastaa hänen viekasta olemustaan.
Natalja on älykäs koira, joka tajuaa asioita erittäin hyvin. Hän pitää toisten kuuntelemisesta, sekä pitää asiat omana tietonaan. Joku voisi sanoa häntä hieman vaitonaiseksi, mutta hyvin syvälliseksi. Volkovilla on usein tapana tonkia asioita pohjamutia myöten ja analysoida ne mielessään järkeviksi. Näin on tapahtunut esimerkiksi Lahkon kanssa, josta koira kiinnostui ulkopuolisena. Liittymistä naaras ei kuitenkaan aio, sillä pitää Herraa liian manipuloivana.
Natalja käyttäytyy hyvin feminiimisesti, hän on varsinainen neiti. Naaras usein sukii turkkiaan ja yrittää parhaansa mukaan välttää vesisateita, jottei hänen pitkä, kaunis turkkinsa kastuisi ja takkuuntuisi.
Naaralla on kova metsästysvietti, ja hän onkin oikein etevä saaliseläimen kaatamisessa. Lisäksi hän on erittäin nopea ja kestävä juoksija - kiitos rotunsa.
Volkovilla on hyvä näkö koiraksi, mikä on venäjänvinttikoiralle ominaista. Hän tarkkailee ympäristöään kokoajan, eikä juuri koskaan vaivu omiin ajatuksiinsa.
Tapella naaras ei valitettavasti osaa, eikä sitä oikein tahdo harjoittaakaan. Hän on hyvin rauhallinen, eikä tahdo koskaan mitään pahaa kenellekään. Natalja tahtoisi uskoa hyvää kaikista. Usein tosin hän pettyy pahan kerran saadessaan tietää toveriensa huonoja puolia ja silloin tämä sulkeutuukin kuoreen, josta ulos tuleminen kestää jonkin aikaa.
Natalja ei ole ollut kovinkaan monessa romanttisessa suhteessa urosten kanssa, mutta pitää silti näiden seurasta. Todellisuudessa naaras ei pidä kovin pitkäkestoisista romantiikan jaksoista, mutta lyhyehköt suhteet kyllä maittavat nartulle. Ihastuksia naaras ei kovin usein koe, mutta kun näin käy, hän heittäytyy mielellään kyseisen tunteen valtaan liikoja ajattelematta tai tutkimatta. (21)
Menneisyys: Natalja syntyi yllätyspentueessa erään hyvämaineisen kasvattajan kotiin Venäjällä. Naaras sai hyvän kasvatuksen ja tälle kaavailtiin menestykästä näyttelyuraa, sillä hän vastasi hyvin rotumääritelmää. Nata myytiinkiin erittäin kiinnostuneelle ja mukavalle perheelle, joka oli hyvin kiinnostunut koiraharrastuksista.
Natalja oli pentuna hyvin kiltti ja hieman riehakas ja hänestä pidettiin kovasti. Kävi kuitenkin niin ikävästi, että perheen isoäidin sairastuttua ja vanhennuttua hänet otettiin kotihoitoon. Natalja oli silloin lähes puolen vuoden ikäinen. Vanhuksella sattui olemaan paha eläinpölyallergia ja naaras jouduttiin pitkin hampain viemään takaisin kasvattajalle.
Pian naaras sai uuden kodin, mutta hän oli hieman katkeroitunut edellisen perheen äkillisestä luopumisesta ja hän muuttui hieman etäiseksi ja omiin oloihinsa meneväksi. Näyttelyurasta ei tullut mitään, sillä Nataljaa ei huvittanut koko touhu. Omistajan muut koirat rupesivatkin kutsumaan naarasta Volkoviksi, sudeksi, sillä tämän itsenäisyys ja oveluus tekivät heihin vaikutuksen.
Natalja oli hyvin kiintynyt uuteen isäntäänsä, vaikkei näyttelykoiraksi ollutkaan päässyt. Siksi hän järkyttyi kovasti kuullessaan tämän joutuneen rekan yliajamaksi eräänä päivänä, naaran ollessa vuoden ikäinen. Mies halvaantui pahasti, eikä hän enää pystynyt huolehtimaan lemmikeistään. Sukulaiset päättivät ottaa muut koirat hoiviinsa, mutta kukaan ei halunnut surevaa, suurikokoista naarasta itselleen. Niin he jättivät Nataljan erämaan armoille ja naaras kulkeutui monien satojen kilometrien ja uintireissujen kautta Andriaanaan. (15)